Suomalaista poliittista järjestelmää pidetään maailman parhaimpana monella mittarilla: järjestelmä on avoin ja siihen osallistuminen on melko helppoa. Suomessa ei esimerkiksi tarvitse rekisteröityä äänestäjäksi, vaan oikeusministeriö huolehtii siitä, että äänioikeutettu saa tiedon äänioikeudestaan ja siitä, missä tulevissa vaaleissa äänestetään. Äänestettäessäkin Suomessa on pyritty mahdollisimman helppoon prosessiin esimerkiksi pelkistetyn äänestyslipun avulla, johon merkitään vain ehdokkaan numero.
Mutta millaisia tasa-arvo-ongelmia suomalaisessa politiikassa sitten on? Ensimmäisenä mainitaan usein nuorten laimea kiinnostus politiikkaa kohtaan ja alati laskeva äänestysaktiivisuus. Puolueiden on vaikea saada uusia jäseniä eteenkin nuorista. Mutta pinnan alla on myös toisenlainen ongelma: tietyt ryhmät ovat selkeästi aliedustettuina suomalaisessa politiikassa. Näitä ovat naiset ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat. Jälkimmäisellä tarkoitetaan sekä maahanmuuttajataustaisia että kotimaisia kielivähemmistöjä, kuten muun muassa viittomakielisiä, romaneja ja suomenvenäläisiä.
Miksi jotkut jäävät ulkopuolelle?
Ihmiset pyrkivät äänestämään taktisesti vaaleissa: tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät välttämättä äänestä juuri sitä omaa suosikkiaan, vaan sellaista, jonka kuvittelevat pääsevän läpi tai viedäkseen ääniä pois joltain inhokiltaan. Ihmiset myös tiedostavat, että vaaleissa haetaan osaavia ihmisiä päättämään heidän asioistaan, joten moni pyrkii äänestämään sellaisia ehdokkaita, jotka kokevat itseään paremmiksi. Tällainen ehdokas on yleensä suomenkielinen, iäkäs ja korkeakoulutettu mies.
Suomessa syrjintä ei välttämättä ole niin suoraa ja tahallista kuin ehkä saattaisi tuntua, kun kuulee sanan “syrjintä”. Ennemminkin kyse on siitä, että naiset ja kielivähemmistöjä edustavat jäävät vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi naisia menee eduskuntavaaleissa läpi, mutta nämä ovat yleensä selkeästi paremmin koulutettuja ja poliittisesti kokeneempia kuin keskiverto suomalainen nainen.
Syy sille, miksi jotkut jäävät ulkopuolelle on toisinaan se, että koska puolueet tietävät ihmisten äänestävän taktisesti, ne eivät nosta naisia ja vähemmistöjen edustajia samalla tavalla esiin. Toisaalta näillä ryhmillä ei välttämättä ole myöskään samoja edellytyksiä toimia politiikassa kuin muilla. Esimerkiksi kielellisiin vähemmistöihin kuuluvalla voi olla vaikeuksia saada tietoa tai ilmaista itseään.
Apua tietokoneelta?
Jotta vähemmälle huomiolle jäävät ehdokkaat saisivat enemmän näkyvyyttä, työtä pitää tehdä itse melko paljon. Onneksi sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden markkinointiin ja tiedon levittämiseen.
Hyvä tietokone onkin siis helppo apulainen, kun tarvitsee tehdä paljon vaalityötä. Aivan uutta konetta ei kuitenkaan tarvitse ostaa, vaan esimerkiksi macbook pro retina 13 toimii vallan mainiosti, kun sen hankkii edullisesti käytettynä. Lisäksi mResell varmistaa, että koneet on päivitetty ja huollettu viimeisen päälle.
Hyvällä koneella voidaan luoda vaikka minkälaista sisältöä nettiin, ja käytetyissäkin Applen koneissa on yleensä saatavilla toimiva ohjelmapaketti kuvien ja videoiden editointiin. Näihin ei tarvitse siis palkata ammattilaista, vaan pienen opettelun jälkeen syntyy hyvinkin käyttökelpoista materiaalia. Tätä voidaan sitten jakaa somessa, ja mikäli sinulla on oma tykättävä sivusto, voit markkinoida sitä melko pienellä rahalla. Kannattaa myös perustaa jokin yksityinen ryhmä luotettavien ihmisten kanssa, jotka sitten jakavat päivityksiäsi ja tykkäilevät niistä.
Käytetyissä koneissa on myös ihan hyvät web-kamerat ja mikrofoni, eli erilaisiin keskustelutilaisuuksiin osallistuminenkin sujuu näin korona-aikaan. Tietokoneesta on siis monenlaista apua, kunhan vain osaa katsoa asiaa oikealta kantilta.